Sirkuspedagogiikkaa

Kyselytutkimus sirkuspedagogiikan käsitteestä

Pedagogiikka tarkoittaa tapaa, jolla opetus järjestetään sekä sen kasvatuksellisia perjaatteita. Pedagoginen ajattelu heijastuu opettajan valinnoissa. Kaikki ohjaajat ja opettajat tekevät jatkuvasti erilaisia valintoja opetuksessaan. Valintoja opettaja tekee omien arvojensa sekä omien kasvatusperjaatteidensa mukaisesti. Arvoja ja perjaatteita on tärkeää myös reflektoida ja arvioida jatkuvasti.

Sirkusta opetetaan ympäri maailmaa ja sitä käytetään myös sirkuksen ulkopuolella. Sosiaalinen sirkus vie sirkusopetusta aina varhaiskasvatuksesta vanhainkoteihin, erilaisten kuntoutujien ja esimerkiksi maahanmuuttajanuorten luokse. Siitä huolimatta sirkuspedagogiikasta ei löydy yksiselitteistä määrittelmää tai auki selitettyä arvopohjaa. Ei ole edes kovin selvää, tarkoitetaanko sirkuspedagogiikalla nimenomaan sirkuksessa tapahtuvaa opetusta vai onko siinä kysymys kokonaan erillisestä kasvatussuuntauksesta. Joissakin yhteyksissä sirkuspedagogiikalla on tarkoitettu sirkuslajien opettamiseen liittyvää didaktiikkaa. 

Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän opetussuunnitelman perusteet 2017 määrittelee kasvattamisen sirkustaiteen avulla seuraavasti:

"Kasvattaminen sirkustaiteen avulla tarkoittaa luovuuteen, vuorovaikutus- ja ajattelutaitojen kehittymiseen, emotionaaliseen ja esteettiseen kasvuun sekä tavoitteelliseen työskentelyyn ohjaamista. Hyvä oppimisilmapiiri rakentuu ryhmätyötaitojen ja itsenäisen työskentelyn taitojen varaan. Opetus tukee oppilaan itsetunnon kehittymistä, oppimisen iloa ja osallisuuden tunnetta sekä oppilasryhmän sosiaalista yhteenkuuluvuutta."

Sirkuksen arvot tuntuvat kuitenkin olevan samankaltaiset ympäri maailman. Kulttuurista huolimatta sirkuksessa kannustetaan löytämään ja olemaan oma itsensä. Sirkuksen kulttuuri ja sirkuksen ohjaamisen taito kulkee pitkälti perimätietona, vaikka nykyään sirkusohjaajaksi voi jo kouluttautuakin. Voidaan siis lähteä siitä oletuksesta, että sirkuspedagogiikka on selkeärajainen käsite, joka vain odottaa kirjallista määrittelyä.

Sirkuspedagogiikan määrittelemiseksi kerättiin tietoa eri sirkuskentän toimijoilta. Tässä postauksessa esitellään sirkusopetuksen ammattilaisilla teetetyn kyselyn tulokset siitä, mitä sirkuspedagogiikka terminä heille tarkoittaa. Ensimmäisenä esitellään teoreettinen viitekehys opettajan pedagogiselle ajattelulle, jonka jälkeen esitellään aineistosta nousseita termejä ja teorioita lyhyesti. Tämän jälkeen kyselyn tulokset esitellään ja niiden merkitystä pohditaan viimeisessä kappaleessa. 

Refugee children are learning circus tricks from Her Yerde Sanat to help them integrate into their host country. Photo credit: Her Yerde Sanat / Facebook

 Teoreettinen viitekehys

Teoreettisena viitekehyksenä käytettiin opettajan pedagogisen ajattelun tasomallia (Kuva 1). Tasomalli kuvaa opetuksen metateoreettisia kysymyksiä, teoretisointia sekä sen toiminnallisia vaiheita. [1]

Kuva 1. Kansanen kuvaa opettajan pedagogista ajattelua tasomallilla [1]

Alimpana kuvassa on toiminnan taso. Toimintatasolle kuuluu opetustapahtuma, sitä edeltävä suunnittelu (pre) sekä jälkikäteen tapahtuva arviointi (post). Interaktiolla tarkoitetaan varsinaista opetustoimintaa, jossa opettajan ja oppilaiden välinen vuorovaikutus on monimuotoista. [1]

Ensimmäiselle ajattelutasolle kuuluvat objektiteoriat. Tällä ajattelun tasolla opettaja peilaa käytännössä tapahtunutta opetusta kasvatustieteen teoreettisiin malleihin. Tämä edellyttää oppiaineen käsitteiden ja didaktisten teorioiden reflektointia. [1] Sirkuspedagogiikan käyttöä teoreettisena mallina voidaan soveltaa tasomallin objektiteoriana, kunhan on selvitetty sirkuspedagogian sisältö arvoineen, perusteineen ja toimintamalleineen. 

Toisella ajattelutasolla opettaja kohdistaa ajatelunsa objektiteorioihin sekä arvoperustaansa. Opettaja arvioi käytettyjä opetusratkaisuja ja niiden oikeudenmukaisuutta. Metateoreettisella tasolla opettajan on välttämätöntä ymmärtää arvojensa merkitys päätöksenteossaan. [1]

Kyselytutkimuksessa esiin nousseita teorioita ja termejä

Holistisen ihmiskäsityksen mukaan ihmisen olemassaolo voidaan kuvata kolmella eri tasolla: tajunnallisuus, kehollisuus sekä situationaalisuus. [2] Mikään näistä kolmesta ei ole toista tärkeämpi ja ne ovatkin kaikki olemassa voin suhteessa toisiinsa [3]. Nämä kolme tasoa muodostavat situationaalisen säätöpiirin [4]. 

Tajunnaillisuus tarkoittaa ihmisen kokemisen kokonaisuutta. Mieli ja elämys ovat tajunnallisuuden perusyksiköitä. Tajunnallisuus on psyykkishenkistä kokemuksellisuutta. Kokemus syntyy, kun henkilöä ympäröivästä todellisuudesta tai hänen kehostaan tulee tietoisuuteen mielellisiä ja elämyksellisiä aineksia. [2]

Kehollisuus viittaa ihmisen fyysiseen olemassaoloon. Kehollisuudessa tarkkaillaan sitä, miten elämä toteutuu konkreettisena aineellisuudessa. Ihminen kokee kehossaa erilaisia tuntemuksia ja tulkitsee sitä. Hän tekee valintoja, jotka edistävät kehon hyvinvointia. Kehollisuus on tärkeä edellytys oppimiselle, sillä keho on ihmisen maailmassaolon keskus. Eri ihmisten erilaiset kokemukset samasta tilanteesta viestivät kehollisuuden merkityksestä. [2]

Situationaalisuus koostuu ihmisen erilaisista fyysisistä ja ideaaleista osakokonaisuuksista. Ensimmäisiin kuuluvat kaikki konkreettiset ja fyysiset kohteet, joihin henkilöllä on jokin suhde. Ideaaleihin osakokonaisuuksiin kuuluvat esimerkiksi kulttuuri ja henkilön ideologiat. Ihmisen situationaalisuus muodostuu kaikkien näiden suhteiden summasta. Hän on siis paitsi kehollisuutensa ja tajunnallisuutensa, myös kaikkien näiden suhteiden muodostama kokonaisuus. [5]

Situationaalinen oppimiskäsitys korostaa oppimisen sidonnaisuutta ihmisen elämäntilanteisiin. Oppimistapahtumaa ei voida tarkastella huomioimatta ihmisen elämäntilannetta. Ympäröivä maailma ja ihmisen sosiaalinen ympäristö ovat osa oppimistapahtumaa. Tästä näkökulmasta oppiminen on todellisuuden tulkintaa ja siinä on kysymys merkitysten ymmärtämisestä ja muuttamisesta. Opetustapahtumassa uusia merkityssuhteita syntyy ja virheellisiä korjaantuu. Oppimisessa on kysymys maailman avartumisesta. [6]

Positiivisen pedagogiikan pohjana on positiivinen psykologia. Positiivisen pedagogiikan tarkoituksena on edistää hyvinvointia ja onnellisuutta sekä opettaa niihin tarvittavia taitoja. Positiivinen pedagogiika voidaan ajatella muodostuvan viidestä eri taustaoletuksesta. Ensimmäisenä positiivinen pedagogiikka korostaa yhteisöllisyyttä ja myönteistä toimintakulttuuria oppimisen ja hyvinvoinnin edistämisessä. Toisena oletuksena on osallisuuden tukeminen ja lisääminen. Kolmanneksi painotetaan positiivisten tunteiden merkitystä oppimisessa ja hyvinvoinnissa. Neljänneksi kiinnitetään huomiota lasten vahvuuksiin. Viides oletus on hyvä kasvatuskumppanuus. Kasvatuskumppanuus on merkittävä osa lapsen hyvinvointia tukevaa sosiaalisen verkon vahvistamista. Positiiviseen pedagogiikkaan kuuluvat lapsilähtöiset toimintatavat. [7] 

Kokemuksellinen oppiminen tai "learning by doing" juontaa juurensa Deweyn teoriaan "tekemällä oppimisesta". Kokemuksellisen oppimisen perusajatuksena on, että oppiminen etenee konkreettisista kokemuksista ja toiminnasta reflektion kautta kohti teoreettista ymmärrystä. Pelkkä kokemuksen läsnäolo ei tarkoita oppimista, vaan siihen johtaa kokemusten tietoinen reflektio. [8]

Kyselytutkimus

Sirkuspedagogiikan tutkimista varten tehtiin kyselylomake sirkusopetuksen asiantuntijoille ja sirkusopettajille. Kyselyssä selvitettiin eri toimijoiden käsitystä sirkuspedagogiikan merkityksestä ja sen arvopohjasta. Vastaajia oli kourallinen, mutta he edustivat hyvin sirkuskentän toimijoita. Vastauksia saatiin niin sirkuskoulujen johtoasemassa olevilta (rehtorit, tirehtöörit), Suomen nuorisosirkusliiton edustajalta, sirkusohjaajilta sekä sosiaalisen sirkuksen ohjaajilta. Vastaajien tarkkaa lukumäärää ei julkaista yksityisyyden suojan vuoksi. Vastaajilla oli vaihteleva koulutustaso ja noin kaksi kolmesta oli opiskellut  kasvatus- ja koulutusalalla. Sosiaalisen sirkuksen ohjaajakoulutuksen käyneitä oli vastaajista joka kolmas.

Kysymyslomakkeessa kysyttiin kolme avointa kysymystä taustatietojen lisäksi. Kysymykset olivat

1. Minkälaisia arvoja sirkuspedagogiikka mielestäsi sisältää?
   
2. Miten sirkuspedagogiikan arvopohja näkyy mielestäsi sirkuksen opettamisessa ja opetusvalinnoissa?
   
3. Miten määrittelisit sirkuspedagogiikan? 

 Näiden kysymysten vastauksia analysoitiin atlas.ti ohjelman avulla kvalitatiivisen tutkimuksen tavoin koodaamalla sekä teemoittelemalla että tyypittelemällä. Kysymykset oli valittu niin, että ne kuvaavat teoriapohjana käytetyn opettajan pedagogisen ajattelun tasomallia (Kuva 1). Kysymyksistä ensimmäinen liittyy tasomallin toiseen ajattelutasoon, jossa arvot ohjaavat opettajan tai ohjaajan kriittistä pohdintaa omista opetusratkaisuista sekä opetuksessa käytetyistä objektiteorioista.  Toinen kysymys viittaa alimpaan toimintatasoon. Viimeinen kysymys antaa vastauksia kahdelle ylimmälle ajattelutasolle. Näin rakentuvasta kokonaisuudesta analysoitiin kaikkia vastauksia yhdistäviä tekijöitä.

Kyselytutkimuksen tulokset

Sirkuspedagogiikan arvopohjaksi nousivat aineistosta seuraavat arvot:

1. Yhdenvertaisuus, tasa-arvo
2. Yhteisöllisyys
3. Terveys, hyvinvointi
4.  Ilo
5. Vuorovaikutus, sosiaalisuus
6. Kunnioitus (myös erilaisuuden kunnioitus)
7. Avoimmuus
8. Yksilöllisyys, yksilöllinen ohjaaminen
9. Kannustus
10. Minäpystyvyyden tukeminen
    
11. Taiteellinen ajattelu
12. Taito
13. Estetiikka
    

Sirkuksen arvopohja näkyy opetuksessa ja opetusvalinnoissa aineiston perusteella seuraavilla tavoilla: 

• Lajikohtainen moninaisuus oppilaan tarpeiden ja toiveiden mukaisesti.  
• Kaikilla mahdollisuus onnistua ja päästä omaan parhaaseen.
• Kannustaminen 
• Rajojen kunnioittaminen, esim. kosketus, auttaminen.
• (Vaikeidenkin asioiden lähestyminen) leikin huumorin ym. avulla
• Liikunnallisuus ja liikunnallisen elämäntavan tukeminen
• Sirkuksen ajatteleminen taiteena - liikuntana/urheiluna
• Luova ja innostava sirkustoiminta kaikille lähtökohtiin katsomatta.
• Taiteen avulla henkisten&fyysisten voimavarojen tukeminen
• Ei tarvetta alleviivata tasoa
• Opettaja-oppijalähtöisyys
• Heterogeeniset ryhmät
• Ei absoluuttisen oikeaa tapaa, ei tarvetta mahtua samaan muottiin
• Laaja lajiskaala, voi löytää omat vahvuudet
• Ei tarvi osata kaikkea
• Ei kilpailusääntöjä, ei parhausjärjestystä
• Omaperäisellä tyylillä loistaa
• Luonne, estetiikka, tyyli ja taide mittaamiselta suojassa
  

Tummennetut ovat vastauksia sosiaalisen sirkuksen näkökulmasta. Opetuksessa ja opetusvalinnoissa näkyvät arvovalinnat korostivat erityisesti arvoa 8. Yksilöllisyys, yksilöllinen ohjaaminen. Myös arvot 1.Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, 6. Kunnioitus ja 11. Minäpystyvyyden tukeminen esiintyivät useammassa opetuksen järjestämistavassa. Lisäksi mainittiin, että oppimiseen on hyvät mahdollisuudet, sillä sirkusopettajat pyrkivät luomaan turvallisenluottamuksellisen ja rennon oppimisympäristön, jossa osallistujien toiveet otetaan huomioon.

Sirkuspedagogiikka määriteltiin aineistossa muun muassa seuraavilla tavoilla:

• Kohtaaminen ja tiedon jakaminen molempiin suuntiin.
• Sirkustaide työkaluna jonkun asian oppimisessa. Lähtökohtana tekemällä ja kokemalla oppiminen ja ilo.
  
• Opettaja esimerkkinä oppilaalle.
• Holistiseen ihmiskäsitykseen nojaava situationaalinen oppimiskäsitys, osa taidepedagogioiden perhettä. Tavoitteena sirkustaitojen oppiminen ja tämän taidon liittäminen taiteelliseen ajatteluun, mahdollisuuteen avata ja tarkastella inhimilliseen elämään ja ympäröivään todellisuuteen liittyviä ilmiöitä erilaisista näkökulmista sekä tehdä näkyväksi itselleen merkityksellisiä asioita.
• Sirkuspedagogiikka tarkoittaa opetuksen arvojen, päämäärien ja teoriapohjan näkemyksellisiä ja kasvatuksellisia perjaatteita.
• Sirkuksen välityksellä opetetaan useita eri asioita. 

Sirkuspedagogiikka verrattiin muutamassa vastauksessa vahvuuspedagogiikkaan. Osa vastaajista erotteli sirkuspedagogiikan sosiaalisessa sirkuksessa ja sirkusharrastuksessa tai ammattiin tähtäävän opetuksen järjestämisessä.

Huomattavan suuri osa vastaajista koki sirkuspedagogiikan erillisenä sirkuksen arvopohjaan perustuvana kasvatussuuntauksena. Sirkuspedagogiikka-termin käyttämistä didaktiikka-temin tapaan ei ollut viitteitä tässä aineistossa. Aineistosta nousi huomioita sosiaalisen sirkuksen ja muun sirkuksen välisistä eroista termin määrittelyssä.

Pohdinta ja johtopäätökset

Suurin osa kyselyyn vastanneista henkilöistä koki sirkuspedagogiikka-termin erillisenä kasvatussuuntauksena. Aineistossa tämä sanottiin erikseen tai kuvattiin sirkuspedagogiikan olevan työkalu erilaisten asioiden oppimiseen. Mielenkiintoista oli, että näin vastanneissa ei ollut eroa sillä, oliko vastaaja sosiaalisen sirkuksen ohjaaja. 

Sirkuspedagogiikan arvoista ei löytynyt ristiriitaisuuksia eri vastaajien kesken. Kun vastaajat kuvailivat sitä, miten arvopohja näyttäytyy opetuksessa, saatiin viitteitä siitä että sirkuspedagogiikan arvopohja on yhtenäinen. Vaikka vastaaja ei olisi nimennyt arvoksi esimerkiksi minäpystyvyyden tukemista, se kuitenkin näky vastaajan antamassa esimerkissä sirkustunnin arvopohjan mukaisessa toteuttamisessa. Minäpystyvyyden tukemista kuvaa esimerkiksi kommentti

"Kannustus tuo uskoa ja motivaatiota oppilaalle ja kunnioitus auttaa oppilasta kokemaan olevansa arvokas".

Aineistosta nousseita arvoista voisi teemoitellen nostaa tärkeimmiksi 

• Yksilöllisyys
• Erilaisuuden kunnioittaminen ja arvostaminen sekä tasa-arvo
  
• Oppilaan itsetunnon ja minäpystyvyyskäsityksen tukeminen
• Ilo
  
• Terveys ja hyvinvointi 
• Estetiikka ja taiteellinen ajattelu
  

 Sikuksen arvopohjassa näkyy sirkuksen historia. Sirkus on ollut paikka, johon ovat kerääntyneet yhteiskunnan hylkimät friikit ja poikkeavat yksilöt. Sirkuksessa erilaisuus oli kuitenkin voimavara, jota kunnioitettiin. Sama näkyy aineiston vastauksissa. Erilaisuutta ei ainoastaan siedetä, vaan sitä juhlitaan. Tavoitteeksi voisi nimetä sen, että oppilas löytää itsestään erilaisuudet ja vahvuudet sekä oppii hyväksymään ne ja pitämään niitä voimavaranaan. Aineistossa korostettiin sitä, että oppilaan lähtökohdilla ei ole väliä eikä sirkus anna oppilaalle muottia, johon hänen tulee mahtua tullakseen hyväksytyksi. 

Sirkuspedagogiikassa on yhtymäkohtia positiiviseen pedagogiikkaan ja vahvuuspedagogiikkaan, mutta aineiston perusteella se on niistä kuitenkin erillinen. Verrattuna esimerkiksi positiiviseen pedagogiikkaan, sirkuspedagogiikka näyttä korostavan enemmän erilaisuutta ja sen kunnioittamista ja arvostamista sekä taiteellisen ajattelun kehittämistä. Sirkuspedagogiikka nojaa aineiston perusteella holistiseen ihmiskäsitykseen ja situationaaliseen oppimisnäkemykseen. Sirkuspedagogiikka tukeutuu oppilaan oman minuuden kehitykseen ja opetuksessa huomioidaan oppilas kokonaisuutena, holistisen ihmiskäsityksen mukaisesti. Taiteen avulla reflektoidaan omia kokemuksia ja tunteita. Tämä voidaan liittää kokemukselliseen oppimiseen, jolloin opetussisältö voi olla muutakin kuin sirkusta.

Aineiston pohjalta sirkuspedagogiikan voidaan ajatella olevan erillinen kasvatussuuntaus, jossa oppilas nähdään kokonaisena kehollisuuden, tajunnan sekä elämäntilanteiden ja hänen sosiaalisten suhteidensa summana. Sirkuspedagogiikassa opitaan taiteen mahdollistaman reflektoinnin sekä motivaation avulla. Motivaatio syntyy yhteisöllisyydestä, hyväksytyksi tulemisen kokemuksesta, turvallisesta ympäristöstä, ilosta sekä oppilaan minäpystyvyyskäsityksen tukemisesta.

Kiinnostuitko sirkusohjaamisesta?

Suomen nuorisosirkusliitto SNSL järjestää pedagogista sirkusohjaajakoulutusta, jossa sirkuspedagogisen aihekokonaisuuden tavoitteena on kehittää ja selkeyttää opiskelijan pedagogista ajattelua. Kokonaisuudessa opiskelija hahmottaa oman ihmis-, oppimis- ja taidekäsitystään, opettelee asettamaan tavoitteita, reflektoimaan omaa työskentelyä, saamaan ja antamaan palautetta sekä hahmottamaan taiteen ja kasvatuksen suhdetta sekä tarkastelemaan erilaisia sirkusopetuksen traditioita ja uskomuksia.

Lähteet:
[1] Studia Pædagogica 33, Erja Syrjäläinen, Riitta Jyrhämä ja Liisa Haverinen. Verkkoversio: Eeva Mussaari. Viitattu:27.1.2021 http://www.helsinki.fi/behav/praktikumikasikirja/luku1/index.htm

[2] HAMK Unlimited Journal: Holistisen ihmiskäsityksen näkökulmia kasvatukseen ja opetukseen, Laura Malme, Marika Punamäki ja Marja-Liisa Samppala, 15.08.2019 Viitattu: 28.1.2021 https://unlimited.hamk.fi/ammatillinen-osaaminen-ja-opetus/holistinen-ihmiskasitys/#.YBJ_HxbkuUl 

[3] Kokemuksen tutkimus Lauri Rauhala 100 vuotta: Kehittyvä ihminen – Lauri Rauhalan inspiroimaa käytännön psykologiaa, Tony Dunderfelt. Viitattu 28.1.2021 https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/62321/Kokemuksen_tutkimus_V_verkkoversio_pdfa.pdf?sequence=5&isAllowed=y#page=74

[4] Rauhala, L. (1973). Situationaalinen säätöpiiri psyykkisessä häiriössä ja psykoterapiassa. Helsinki: Psychiatria Fennica

[5] Tieteessä tapahtuu Vol 26 Nro 6 (2008): Ihmisten välinen vuorovaikutustilanne, Pekka Pihlanto. Viitattu: 28.1.2021 https://journal.fi/tt/article/view/620/510

[6] Teatterikorkeakoulun julkaisusarja 58; Ihmis- ja oppimiskäsitykset taideopetuksessa, Eeva Anttila. Viitattu 28.1.2021 https://disco.teak.fi/anttila/

[7] Akateeminen väitöskirja, Positiivinen pedagogiikka suomalaisessa varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa, Samuli Ranta. Viitattu 28.1.2021 https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/64412/Ranta_Samuli_Acta%20electronica%20Universitatis%20Lapponiensis%20283.pdf?sequence=1&isAllowed=y

[8] Teatterikorkeakoulun julkaisusarja 58; Ihmis- ja oppimiskäsitykset taideopetuksessa, Eeva Anttila. Viitattu 30.1.2021 https://disco.teak.fi/anttila/4-2-kokemuksellinen-oppiminen/