Sirkus osana opetusta aiheuttaa ihmettelyä ja kulmien kohottelua - etenkin kun on kysymys matematiikan opetuksesta. Miksi ja miten sitä voi hyödyntää opetuksessa? Blogini tarkoituksena on kertoa omista opetuskokeiluistani, jakaa opetusmateriaalia sekä kokemuksia opetuksesta ja avata ajatusmaailmaa käyttämäni sirkuspedagogiikan takana.
Ymmärtääkseen sirkuspedagogiikan ideologiaa, pitää ymmärtää hieman sirkuksesta. Sirkus ei ole ainoastaan erilaisia huimia temppuja ja sirkuksen taikaa. Se on yhteisöllisyyttä, luottamusta, kovaa työntekoa, pitkäjänteisyyttä, oppimisen iloa, pettymyksiä ja onnistumisen kokemuksia. Sirkus vaatii itsensä tuntemista ja omien vahvuuksien ymmärtämistä ja hyödyntämistä. Näiden asioiden esiintyminen koulussa, etenkin peruskoulussa, on koko sirkuspedagogiikan idea ja mielestäni tärkeä päämäärä.
 |
| "Smirkus - Trapeze" by hbp_pix is licensed under CC BY 2.0 |
Peruskoulumatematiikan suurin ongelma näyttäytyy oppilaissa, jotka kokevat olevansa matematiikan ulkopuolella. He kokevat, että matematiikan oppiminen on heille mahdotonta eikä heillä ole "matikkapäätä", joten turha oikeastaan edes yrittää. Oppilaan pystyvyyskäsitys on heikko, eikä hän usko pärjäävänsä matematiikassa työelämässä tai jatko-opinnoissa. Tämän kaltainen ajattelu aiheuttaa matematiikka-ahdistusta tai välinpitämättömyyttä matematiikkaa kohtaan.
Itse en usko matikkapään olemassaoloon, eikä sitä tukemaan ole tutkimuksiakaan. Lahjakkuuksia toki on, mutta uskon että matematiikan oppiminen ei ole kenellekään mahdotonta. Suurin jarru oppimiselle on heikko pystyvyyskäsitys ja sitä tukeva oppimisympäristö sekä matematiikan kokeminen merkityksettömäksi. Kysymys kuuluukin, miten oppimisympäristöä voidaan muuttaa niin, että se tukee oppilaan käsitystä omista taidoistaan ja saa oppilaan innostumaan oppimisesta.
Heikko pystyvyyskäsitys näyttää olevan herkästi periytyvää - ammattikoulussa opettaessani eräs metallipuolen opiskelija totesi, että "Sä vaikutat ihan mukavalta opettajalta, joten mä sanon tän sulle nyt ihan suoraan. Me ollaan metallimiehiä, joten meille on ihan turha opettaa matikkaa. Mun isä on kanssa metallimies eikä se oo koskaan tarvinnut matikkaa eikä se sitä kyl osaakaan". Tyypillistä ammattikoulussa oli myös se, että ammattiaineissa matematiikka ei tuottanutkaan ongelmia jos opiskelija ei huomannut käyttävänsä sitä. Rakennus- ja metallipuolen opinnoissa mittaaminen ja seoslaskut saattoivat innostaa, mutta matematiikan tunnilla niitä ei haluttu tehdä.
Sirkusteemaisessa opetuksessa matemaattisia ongelmia ratkotaan konkreettisesti ja monipuolisilla tavoilla. Avoimet ongelmat rohkaisevat keksimään yhä parempia ratkaisuja, jolloin mikään ratkaisu ei ole väärä. Keskittymiseen auttaa, että liikuntasuoritus on osa ongelman ratkaisemista. [1]
Sirkuksen vahvuus opetusmenetelmänä on sen tarjoamat roolit oppilaalle. Oppilaan ei tarvitse sopia perinteiseen ja ahtaaseen "hyvän matematiikanopiskelijan" rooliin loistakseen matematiikan tunnilla. Sirkus opetusmenetelmänä tarjoaa keinoja osallistua matematiikan tekemiseen oppilaiden erilaisten vahvuuksien kautta.
Yhteistyötä tekemällä matematiikkaa oppii kielentämään ja keskustelemaan matematiikasta. Tästä ovat hyötyneet erityisesti maahanmuuttajaoppilaani ja ne oppilaat, joilla on lukemisen ja hahmottamisen kanssa haasteita. Sirkus luo luottamusta oppilaiden välille kosketuksen ja yhdessä tekemisen avulla.
Sirkuksen avulla on mahdollista luoda luokkahuoneeseen ilmapiiri, jossa mokaaminen on sallittua, sillä oppimisympäristö on turvallinen. Sirkus saa oppilaat huomaamaan matematiikan ympärillään muuallakin kuin luokkahuoneessa.
"Juggling Balls"
by
wwarby
is licensed under
CC BY 2.0
Diplomityössäni oppilas kommentoi asiaa näin:
"Se (sirkus) toi mielenkiintoa ja osoitti miten matematiikan voi liittää käytännön elämään. Lisäksi oli mukava tehdä erilaisia asioita kuin normaali tunneilla".
Tulevissa kirjoituksissani esittelen tarkemmin sirkuspedagogiikkaa ja sen monia ulottuvuuksia. Vaikka matematiikkaa en ole kuullut opetettavan sirkuksen avulla aiemmin, sirkusta käytetään laajalti muualla koulutuksen kentällä. Vaikuttavia tuloksia on saatu mm. sosiaalisesta sirkuksesta. Tampereella toimii myös normaalikoulun sirkuslinjainen yläkoulu ja lukio.
Sirkuksesta on hyötyä matematiikan opetuksessa, mutta matematiikalla on myös annetavaa sirkukselle. Sirkuksessa voidaan hyötyä myös matemaattisesta mallinnuksesta ja sirkuksen hahmottamisesta matemaatikon lasien läpi. Toivottavasti tämä blogi antaa jotain sekä opetus- ja koulutusmaailmaan, mutta myös sirkuksen ammattilaisille ja harrastajille.
Jätä kommenttisi alle ja kerro, mitä pidät ja mistä haluaisit lukea lisää!
[1] Tutkimus: Akateemisiin opintoihin lisätty liikunta ei heikennä oppimistuloksia, vaikka liikkumiseen käytetty aika on otettu pois akateemisen aineen opetuksesta. J.Donnelly, J.Greene, C.Gibson, B.Smith, R.Washburn, D.Sullivan, K.DuBose, M.Mayo, K.Schmelzle, J.Ryan, D.Jacobsen&S.Williams, Physical Activity Across the Curriculum (PAAC): a randomized control led trial to promote physical activity and diminish overweight and obesity in elementary school children, Preventive Medicine 49(4), 2009, pp.336341.
Haluan ehdottomasti kuulla lisää.
VastaaPoistaKiva kuulla! Toivottavasti blogi saa aikaan uusia ajatuksia ja ideoita!
PoistaJos ensin listaan teesisi:
VastaaPoista1) Itse en usko matikkapään olemassaoloon, eikä sitä tukemaan ole tutkimuksiakaan.
2) Lahjakkuuksia toki on, mutta uskon että matematiikan oppiminen ei ole kenellekään mahdotonta.
3) Suurin jarru oppimiselle on heikko pystyvyyskäsitys ja sitä tukeva oppimisympäristö sekä matematiikan kokeminen merkityksettömäksi
1)Taipumus omaksua hyvin matemaattista ajattelua, joka on tietenkin hirvittävän monialaista ajattelua, on minusta samalla lailla olemassa kuin mikä tahansa muu "pää", kielipää, voimistelupää, ... .
Ihmiset nyt vain jakaantuvat erilaisten taipumustensa puolesta pitkille akseleille, joiden toisessa päässä on vahvat oppimistaipumukset ja toisessa huomattavasti heikommat.
2) Ehdottomasti totta
3) Voi olla totta (uskon)
Koska ajattelen erilailla tuon kohdan 1), niin en näe sirkusmatematiikkaa peruskoulun matematiikan oppimisen yleisratkaisuna mitenkään onnistuneena. Jotkut saattaisivat jopa hylätä kiinnostuksensa matematiikkaan, koska pitävät erityisesti abstraktioiden kautta tapahtuvasta matemaattisesta ajattelusta.
Toisaalta uskon sirkusmenetelmän sopivan erittäin hyvin osalle opiskelijoista, joten toivon, että jatkat menetelmäsi kehittämistä. Joka tapauksessa se tuo lisää positiivisuutta matematiikan oppimiseen.
Kari Peisa
Hei Kari
Poistaja kiitos kommentistasi! Ymmärrän kantasi matikkapäästä, luulen että tässä kyse voi olla tuon sanan määrittelytavasta. Matikkapää usein koetaan niin, että sitä joko on tai ei ole, niinkuin tuossa toinen kommentoijakin sanoi.
Tarkoitatko, että olemme kaikki janalla, jossa toisessa päässä ovat ne, joilla on matikkapäätä ja toisilla ei? Jos tämän janan heikommasta päästä on mahdollisuus siirtyä harjoittelemalla kohti parempaa matikkapäätä, silloin olen kanssasi samaa mieltä. Matikkapäällä tarkoitan tässä sellaista pysyvää ja synnynnäistä ominaisuutta, joka joko on tai ei ja harjoittelemalla se ei muutu. Tähän en nimittäin usko. Uskon, että tämän kaltainen ajattelu on haitallista oppimisen kannalta.
Koko peruskoulun, lukion tai ammattikoulun matematiikkaa ei ole tarkoituskaan käydä sirkuksen avulla. "Normaali"opetuksessakin on syytä vaihdella erilaisia lähestymistapoja, että opetus palvelisi mahdollisimman monenlaisia oppilaita ja että opetettava materiaali tulisi esiteltyä mahdollisimman monipuoleisesti.
Sirkus ei ole pelkkiä temppuja - siitä tulee esimerkkejä tänne blogiin myöhemmin. Se mahdollistaa opettamisen konkreettisia apuja käyttäen, mutta antaa tilaa myös elämyksellisyydelle, abstraktille ajattelulle ja taitojen soveltamiselle.
Moikka! Ehdottomasti kiinnostaa :) erityisesti ihan konkretia, minkälaisia tehtäviä olet teettänyt (minkä ikäisille jne..)
VastaaPoistaEdelliselle kommentoijalle haluaisin vastata, kuten blogin kirjoittaja kirjoittikin, on olemassa lahjakkuutta erilaisiin asioihin. Matikkapää mielletään arkipuheessa asiaksi jota on tai ei ole, eikä siihen sitten voi vaikuttaa. Näinhän ei ole. Matematiikka on taito, jonka oppimista todella paljon auttaa motivaatio, kuten minkä tahansa asian oppimista (ja sisäisen motivaation kautta yleensä treenimäärät kasvaa hurjasti verrattuna niihin yksilöihin, joita sama asia ei kiinnosta). Eli siinä missä jollekin matematiikan omaksuminen onnistuu luontevasti, toiselta taipuu kärrynpyörä. Molemmat taidot onnistuvat harjoittelulla myös niiltä, joille taidot eivät aukene ensi yrittämällä. Siksi on tärkeää pohtia puhutaanko matikkapäästä tai jostain muusta taidosta sisäsyntyisenä taipumuksena vai harjoiteltavana taitona.
Hei!
PoistaKiitos kommentistasi! Olen kanssasi samaa mieltä tuosta matikkapäästä. Muistan lukeneeni aiheesta tutkimuksenkin, jossa todettiin, että matikkapään olemassa ololle ei löydetty todisteita. Samassa tutkimuksessa huomattiin kuitenkin, että jos uskoi siihen että matikkapää joko on tai ei ja itsellä ei ole, se vaikutti oppimiseen. Eli sillä ei ollut väliä, oliko matikkapäätä vai ei paitsi jos uskoi että itsellä sellaista ei ollut.
Tarkoituksena on laittaa tänne ihan konkreettisia esimerkkejä ja ehkä jopa valmiita tuntisuunnitelmia tai ainakin osatuntisuunnitelmia. Olen itse aineenopettaja, joten itselleni tutuinta on sovittaa sikusta yläkoulun ja lukion opetussuunnitelmaan. Myös ammattikoulussa näitä voidan hyödyntää.
Seuraan mielenkiinnolla. Oma tytär on sirkusartisti, joten se maailma on monella tavalla tuttua ja rakasta. Yleensäkin elämässä monet asiat nivoutuvat toisiinsa. On hienoa, että oppimiseen ja opettamiseen on tarjolla uudenlaisia tapoja.
VastaaPoista